Ajatuksiani kestävästä kehityksestä

Minulle kestävän kehityksen periaate on ollut luontainen osa elämää lapsuudesta saakka. Maalla opittiin elämään sopusoinnussa luonnon kanssa, sen voimaa kunnioittaen ja sitä arvostaen. Energian säästäminen ja kierrätys eri muodoissaan oli ihan tavallista ja jokapäiväistä. Kotiamme lämmitettiin ja edelleen lämmitetään metsästä saadulla "jätepuulla". Vihreä liitto on syntynyt periaatteessa vain näiden asioiden ympärille. 

Arkisessa elämässäni toimin kestävän kehityksen periaatetta noudattaen. Kauppareissuillani käytän kangaskassia, kotijätteet lajittelemme ja mitään ehjää en raaski heittää roskiin vaan etsimme sille uuden käyttötarkoituksen. Usein joutavat tavarat viemme kierrätyskeskukseen.  Liikun junalla aina kun se vain on mahdollista lentokoneen sijasta. Odotankin innolla Joensuu-Helsinki junaradan nopeutumista entisestään, jolloin raideliikenne tulee vielä kilpailukykyisemmäksi lentoliikenteelle. 

Uraaniasiaan otan pidättyväisen kannan. Jos tuleva lakiehdotus toteutuu ja kunnan tehtäväksi jää lopullisen luvan myöntäminen, on asiaa pohdittava uraanin hyödyt ja haitat arvioiden. Joka tapauksessa sellaiset kaivokset, jotka ulottuisivat asutuksen keskelle tai pohjavesialueelle eivät saisi minun tukeani. Energian saatavuus tulevaisuudessa onkin sitten toinen tarina. Silloin joudutaan aidosti kysymään, kuinka moni on valmis tinkimään omasta elintasostaan.  Maailmalla päätään nostava lama, joka varmasti ulottaa lonkeronsa myös Suomeen, tulee todennäköisesti vähentämään kulutusta ja sen myötä energian kysyntä ainakin toistaiseksi hiljenee. 

Uraanilla, kuten kaikilla radioaktiivisilla aineilla, on omat terveysriskinsä, mutta suhteessa moniin muihin ympäristöriskeihin sitä minusta liioitellaan. Itse asiassa tavanomaisten rtg-tutkimusten saatikka esim. viipalekuvauksen myötä syntyvä säteilyrasitus on meille kaikille suomalaisille monin verroin suurempi riski.  Kuvaavaa on, että esim. Ruotsissa juuri tämän mainitsemani säderasituksen johdosta, tehdään huomattavasti vähemmän rtg-tutkimuksia ja potilaita hoidetaan kyllä vähintään yhtä hyvin. 

Sen sijaan jokainen lääkäri tietää sen, miten sinnikkäästi suomalaiset potilaat toivovat erilaisia kuvantamistutkimuksia heistä otettavan ja niitä otetaan kyllä välillä ihan lääketieteellisesti ajatellen turhaan ainoastaan tyydyttämään potilaan toiveita. Eikö tämä riski pelota uraanista eniten kiihkoavia??