Ajatuksiani koulutoimesta

Arvostan suomalaista koulujärjestelmää, mutta ei sekään ole täydellinen. Koulussa ja valitettavasti myös työelämässä painotetaan liikaa akateemisten aineiden merkitystä kädentaitojen ja luovien aineiden kustannuksella. Nuoren arvo mitataan usein koulumaailmassa teoria-aineissa pärjäämisellä. Olen tavannut monen monta nuorta ja vähän vanhempaakin ihmistä, joiden itsetunto on tallattu juuri tällä asenteella.Koulussa tuleekin toimia niin, että se löytää  lapsen juuri hänelle ominaiset vahvuudet ja kannustaa niiden kehittämisessä.Vahvuudet voivat olla joillakin mm. sosiaalisessa lahjakkuudessa, musiikissa, kuvaamataiteissa. Näille nuorille ei perinteisesti ole viime vuosina koulu tarjonnut foorumia, jossa heitä kannustettaisiin. Niin hyvä kuin esim. PISA-tutkimustulokset Suomessa ovatkin, pelkään pahoin että juuri tällaisissa tutkimuksissa pärjäämisen vaade on vienyt kouluamme piirun verran liikaa teoreettiseen suuntaan. 

 Suomessa ja Kontiolahdessakin on eletty aikaa, jolloin erityistukea tarvitsevat lapset eriytettiin omaan erityiskouluunsa. Edustan näkökulmaa, jossa lapsien vahvuuksia ja sen myötä myös normaaliutta tulee tukea ja niinpä olen integroidun erityiosopetuksen kannattaja. Integraatio edellyttää kuitenkin riittävää resurssointia, sillä se ei saa olla vain lapsen sijoittamista yleisopetukseen, vaan kokonaisvaltainen prosessi. Lehmoon vuoden kuluttua valmistuvat erityisopetuksen tilat ovat minusta hyvä alkuaskel tähän suuntaan. 

Kyläkoulujen rooli on maantieteellisesti laajassa kunnassa merkittävä. On kuitenkin muistettava, että kyläkoulun elinvoima on riittävässä määrässä lapsia. Niin kauan kun kylille tapahtuu nuorten perheiden muuttoliikettä, koululla on toimintaedellytykset. Mutta tekohengityksellä ylläpidetty 2 - opettajainen kyläkoulu on  minusta torso ratkaisu eikä se ole lapsenkaan etu.